Kuvanmuokkaus on ollut arkipäivää jo vuosikymmeniä ja Adoben Photoshop -sovellus on lähes synonyymi sille. Kun kuvaa halutaan korjailla editointivaiheessa, voidaan sitä arkikielessä ”fotoshopata” ja lähes kaikki tietää mistä on kyse. Photoshoppia ja muita vastaavia ohjelmistoja käytetään valokuvien muokkaamisen lisäksi myös sisällöntuotantoon, niin kuin digitaaliseen piirtämiseen ja vaikkapa konseptitaiteen luomiseen. Ne ovat työkaluja, jotka nopeuttavat ja helpottavat taiteilijoiden työtä. Siinä missä ennen ainoat vaihtoehdot olivat sivellin ja kanvaasi tai kynä ja paperi, on teknologia mahdollistanut digitaalisia piirtoalustoja ja -näyttöjä, jotka tallentavat jokaisen piirron tietokoneelle, jossa sitä voi muokata loputtomasti.
Seuraava askel tällä tiellä on tekoäly (eng. artificial intelligence, lyhennys AI), joka voi luoda kuvia näennäisesti tyhjästä. Useita tällaisia ratkaisuja on ilmaantunut viime aikoina saataville ja ne jakavat vahvasti mielipiteitä. Monet ovat innoissaan uudesta tavasta tuottaa kuvasisältöä, kun taas toiset ovat huolissaan, että tekoäly vie työt oikeilta, tosielämän taiteilijoilta. Onko järkeä nähdä vaivaa ja työstää omaa teosta päiviä tai viikkoja, jos kuka tahansa voi luoda sen tekoälyn avulla sekunneissa?
Tekoäly tulkitsee ihmisen antamia komentoja visuaalisiksi teoksiksi
Tässä vaiheessa syytä suureen huoleen tuskin on, sillä taiteilijoilla on ”oma ääni” ja tyyli, siinä missä tekoäly osaa lähinnä vain kopioida jo tehtyä. Sen tekniikka perustuu koneoppimiseen, jossa tekoälylle on syötetty miljoonia olemassa olevia kuvia, joista se on oppinut eri tyylilajeista, sommittelusta, väreistä ja muodostanut niistä valtavan viitekehyksen omalle luomistyölleen. Näistä raaka-aineista tekoäly voi luoda loputtomasti eri variaatioita ja tulokset vaihtelevat mestariteoksista naurettaviin töherryksiin ja välillä erittäin kummallisiin tuotoksiin. Homman juju onkin siinä, ettei tekoäly koe inspiraatiota niin kuin me ihmiset, vaan se ottaa vastaan ihmisen luomia komentoja, joita se tulkitsee visuaalisesti. Sen myötä ihminen on tärkeässä osassa myös tässä taiteenmuodossa, sillä tekoälylle pitää kertoa välillä hyvinkin tarkasti mitä sen tulee tehdä ennen kuin se osaa tehdä mitään. Tästä alla muutamia esimerkkejä Dall-e ja Stable Diffusion tekoälyiltä, joille kuvailin erinäisiä kuvaideoita tekstinä.
Tekoälykuiskaajat, eli kuinka tekoälylle puhutaan
Ei ole aina helppoa saada tekoälyä ymmärtämään mitä kuvalta haetaan, niinpä sen myötä on syntynyt uusi ilmiö; ”tekoälykuiskaajat”, jotka ovat oppineet kuinka tekoälylle pitää puhua, jotta saadaan haluttuja tuloksia. Kuvaohjeita kutsutaan ”prompteiksi” (eng. prompt) ja jotkut sivustot jo myyvät kategorioittain parhaimpia näistä kaikille halukkaille.
Tässä kohtaa korostuu jälleen taitelijan rooli. Voidaanko prompteja rinnastaa vaikka runouteen ja siten taiteeseen? Ja kun tekoäly muodostaa tulkintansa annetuista ohjeista, tarvitaan hieman taiteellista silmää sen arviointiin, jatkojalostukseen ja muokkaukseen, ikään kuin kuvanveistäjä, joka hioo työtä, kunnes se vastaa hänen näkemystään. Ja lopuksi taitelijan on annettava kuvalle merkitys. Onko se taidetta vai satunnainen kuva muiden joukossa? Puhutteleeko teos niin kuin ajattelemme perinteisen taiteen meitä puhuttelevan?
Tekoälytaiteen uhat ja mahdollisuudet
Tässä vaiheessa tekoäly on vain yksi työkalu monien joukossa, jonka suurin heikkous on epätasaisuus. Välillä se tuottaa jännittäviä ja laadukkaita kuvia, kun taas välillä virheellisiä kammotuksia. Nykyisellään se ei uhkaa oikeiden taiteilijoiden työtä, vaan toimii ehkä parhaiten inspiraatiotyökaluna, kun halutaan jokin villi ja arvaamaton lähtökohta jollekin perinteisemmälle työlle. Isompi uhkakuva on eettisyys ja mahdolliset identiteettiväärennökset, ja siksi useat tekoälyjen kehittäjät ovat lukinneet mahdollisuuden tuottaa potentiaalisesti vaarallista tai loukkaavaa sisältöä tai muokata esimerkiksi julkisuuden henkilöiden kuvia, mutta aina on vaara, että joku osaa nämä suojaukset kiertää, ja siksi lähdekritiikki on tärkeämpää kuin koskaan ennen.
Ehkä isoin positiivinen asia ”tekoälytaiteen” suhteen on saavutettavuus. Useilla yrityksillä ei ole talonsisäistä kuvatuotantoa, jolloin tekoälystä voi hakea nopeaa ensiapua. Monilla ihmisillä on myös varmasti taiteellisia visioita ja kunnianhimoa, mutta eivät välttämättä ole esimerkiksi fyysisesti kykeneviä niitä toteuttamaan. Tekoäly tarjoaa heille työkalun ja mahdollisuuden toteuttaa itseään ja siinä piilee sen todellinen arvo.