Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tämä voi olla edelleen tavallaan totta, mutta kuvan ”kertomus” voi olla silti täyttä valetta. Teknologian kehittyminen on johtanut siihen, että kuvien ja videoiden manipuloinnista ja tekaisusta on tullut arkipäivää. Sosiaalisen median kuvafiltterit tunnistavat ja muokkaavat kasvojasi reaaliajassa erinäköisiksi ja julkkiksista ja poliitikoista tehdään uskottavan näköisiä videoita, joissa he eivät edes oikeasti esiinny. Tämä on yhtä aikaa hienoa ja huolestuttavaa. Niin kuin usein käy, innovaatioita voidaan käyttää hyvään tai pahaan. Suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun.
Näin videosisällöntuottajana haluan nähdä lasin puoliksi täynnä ja tutkia teknologian tuomia mahdollisuuksia uudenlaisten videotuotantojen toteuttamiseen. Jo aiemmassa blogissa tutkittiin virtuaalituotantojen hyötyjä teoreettisella asteella ja nyt käytännön kokemuksen jo hieman kartuttua on selvää, että vaikka haittapuoliakin asiassa on, avaa se silti monia ovia videotuotannon tulevaisuuden tarkasteluun.
Virtuaalitodellisuus + lisätty todellisuus = virtuaalituotanto
Jo hyvän tovin on puhuttu virtuaalitodellisuudesta (VR – virtual reality) ja lisätystä todellisuudesta (AR – augmented reality), joiden yhdistelmä virtuaalituotanto tavallaan on.
Siinä missä virtuaalitodellisuudessa tarkastellaan täysin digitaalista, virtuaalista ympäristöä erillään oikeasta todellisuudesta, lisätyssä todellisuudessa tarkastellaan oikeaa, todellista ympäristöä, johon tuodaan virtuaalinen elementti osaksi tuota ympäristöä. Virtuaalituotannossa taas tuodaan todellinen elementti – usein näyttelijä, osaksi virtuaalista maailmaa. Kaikki nämä virtuaaliset elementit voivat näyttää täysin aidolta, tutulta todellisuudeltamme, tai sitten täysin abstraktilta taiteelta – tai mitä tahansa niiden väliltä.
Tähän kun heitetään mukaan vielä tusina muita teknologioita, kuten esimerkiksi alussa mainitut kuvafiltterit ja videoväärennökset, ja ilmiö mitä jotkut, paljon virtuaalitodellisuutta käyttävät kokevat, jossa oikea todellisuus ei enää tunnu oikealta, herää jossain vaiheessa – aiemmin vielä absurdi, mutta tätä nykyä jo suhteellisen validi kysymys: Mikä on todellista?
Tekoälyä ja koneoppimista videoihin?
Videotuotannon näkökulmasta suuri murros ei ehkä ole vielä seuraavan kulman takana. Todennäköisesti suurin osa videoista pysyy nykyisessä formaatissa – siinä tutussa ja turvallisessa, vielä tovin. Mutta tulevaisuutta on hyvä visioida ja löytää ratkaisuja, joista on hyötyä jo nyt. Esimerkiksi tekoälyä ja koneoppimista käytetään jo nyt ja tieteiselokuvista tuttu ”zoom -enhance”, jossa kuvan kokoa ja tarkkuutta kasvatetaan keinotekoisesti, on jo varsin todellista (toki tietyissä rajoissa) ja jo tuiki tuttu Photoshop osaa taikoa mustavalkoiseen kuvaan värit yllättävällä tarkkuudella ja luonnollisuudella. Peter Jackson tiimeineen restauroi vuonna 1969 kuvatusta materiaalista teknisesti vaikuttavan The Beatles: Get Back -dokumentin , johon he hyödynsivät tekoälyä muun muassa opettamalla sille miltä eri musiikki-instrumentit kuulostavat, jolloin tekoäly pystyi erottelemaan vanhalta ääniraidalta kaikki soittimet ja puheen omiksi raidoikseen, joka mahdollisti äänen modernin miksauksen (ja myös paljasti bändin jäsenten salaiset keskustelut soitannan keskeltä – toki heidän nykyisellä hyväksynnällään).
Virtuaalituotantojen keskiössä olevan Unreal Engine -pelimoottorin kehittäjä Epic Games hämärtää todellisuuden rajoja jatkuvasti ratkaisuillaan. Heidän Quixel-tiiminsä on kiertänyt ympäri maapalloa skannaamassa todellisia lokaatioita virtuaaliseen muotoon ja heidän kehittämä Meta Human -alusta oli viimeksi esillä The Matrix Awakens teknologia demossa, jossa näyttelijä Keanu Reeves esiintyi todellisena itsenään, mutta myös virtuaalisena Meta Human versiona itsestään – ja aina ei voinut varmuudella sanoa kumpi versio oli missäkin kuvassa kyseessä. Samaisessa demossa pääsi myös tutkimaan kokonaista virtuaalista kaupunkia, jossa tuhansia ”meta ihmisiä” käyskenteli kaduilla ja kameraa pystyi lennättämään dronen lailla vapaasti kaupungissa. Myönnän käyttäneeni huomattavan paljon aikaa kokonaisuuden ihasteluun. Kaikki näytti niin todelliselta, että se olisi helposti käynyt videotuotantoon kuvastoksi ja tosimaailman dronesäädösten kiristyessä tällainen virtuaalinen, täysin vapaa dronekuvaus oli vähintäänkin inspiroivaa.
Teknologia apuna – tarina keskiössä
Kuulunkin tuotannoissa on hyödynnetty useita näistä uusista työkaluista, ja jatkossa varmasti lisääntyvissä määrin, kunhan se hyödyttää tarinaa. Vaikka kaikki teknologinen hype ja visuaalisuus on kovasti pinnalla, pitää tarinan olla edelleen tärkeänä keskiössä. Silmäkarkki itsessään kiinnostaa hetken, mutta hyvät tarinat tekevät lähtemättömän vaikutuksen ja kaikki tämä teknologia vain mahdollistaa sen tarinan kertomisen parhaalla mahdollisella tavalla.
Anna meidän toteuttaa visiosi animaation muodossa
